Kesäloma alkaa kohta, mutta Klementiina ei ole valmis. Mihinkään. Hän ei ole valmis puhumaan isälleen, tuolle itsepäiselle lihansyöjälle, joka ei suostu ryhtymään kasvissyöjäksi edes nähtyään tyttärensä piirtämät surulliset eläimet. Klementiina ei ole valmis vastaanottamaan uutta pikkusisarustaan, jolle ei ole keksitty vielä edes nimeä.

Ainakaan Klementiina ei ole valmis siihen, että kesän jälkeen hänen opettajansa vaihtuu. Miten niin kaikki menee ihan hyvin? Miten Klementiina voi olla kypsä aloittamaan nelosluokan, jos ihan kaikki muuttuu?

Klementiina ei aio hyvästellä opettajaa, sillä hyvästely tarkoittaa, että hyväksyy muutokset. Mutta voisiko tilanteesta löytää jotain hyvääkin?