Tuulentaivuttajien omatunto ja kaikkien merten kapteeni Geret seilaa unohduksen rannoilla ja kärsii unista, jotka eivät ole hänen omiaan. Vaikka Tarquelin tuhoisa tuulitorni lepää tuhansina palasina ympäri valtakuntaa, joku kehrää kokoon myrskyä Sabahanin sateettomassa kaupungissa. Meren ollessa vaarallisen tyyni ja tuulten kuiskatessa levottomuuttaan ikiaikainen lupaus velvoittaa Geretiä valvomaan kuhareita, villejä tuulenhaltioita. Mutta kuten aaltojen ahavoittama purjealus Lokki, myös sen kapteeni on uutta sydäntä ja mieltä vailla. Kadotetulta rannalta laivaan nousee karkotettu Duan, harteillaan kipeiden kysymysten paino. Onko mykkä omatunto pahempi kuin valheita huutava suu? Ja missä kulkee rohkeuden, luovuttamisen ja typeryyden raja - mihin saakka siitä kannattaa pidellä kiinni? 

Honkapää kirjoittaa Geretin ja hänen ystäviensä tarinan aistien kautta. Meren alku tuntuu, tuoksuu ja kuuluu, ja sen lyyrinen kieli tiirikoi tiensä lukijan mieleen. Kirja on itsenäinen jatko-osa esikoisromaanille Viides tuuli, joka palkittiin Tiiliskivi- ja Kuvastaja-palkinnolla vuonna 2008.