Kaikki naiset ovat äitiensä tyttäriä niin hyvässä kuin pahassa. Kannamme itsessämme aikaisempien sukupolvien kokemuksia. 

Äidin tehtävänä on kasvattaa lapsensa aikuiseksi, antaa hänelle naisen mallia ja päästää tyttärensä sitten lentämään omilla siivillään. Osaamme odottaa, että äiti rakastaa ja huolehtii omistaan. Hän kuitenkin myös hallitsee, asettaa toiveita, usein arvostelee ja on ikuinen harjoitusvastustajamme. Henkinen irtautuminen voi olla hankalaa molemmille. 

Viimeistään äidin kuolema tuo eteen lahjomattoman peilinsä. Kuoleman edessä irtipäästäminen on vaikeaa, kun suhde on erityisen läheinen, mutta myös hankalissa suhteissa, joissa erimielisyyksille ei ole löytynyt selvittämisen paikkaa. 

Lääketieteen toimittaja ja viestintäkouluttaja Tuula Vainikaisen kirja auttaa aikuisia tyttäriä ymmärtämään äitejään ja tunnistamaan äitisuhteiden ketjun merkityksen. Antamalla anteeksi voimme oppia iloitsemaan siitä hyvästä jota olemme saaneet ja elää kiitollisena omaa aikuisen naisen elämäämme. 

Teosta elävöittävät sukellukset erilaisten naisten äitisuhteisiin, niiden unelmiin ja haavoihin.