Ernestin lapset laittavat isänsä vanhainkotiin Alzheimerin taudin hänelle aiheuttamien muistikatkosten vuoksi. Ensijärkytyksestä toivuttuaan hän kohtaa siellä uuden elämän tutustuessaan muihin vanhuksiin ja erilaisiin päivärutiineihin. Uudesta kodista löytyy myös jotakin pelottavaa: toinen kerros, jonne sijoitetaan kaikki ne, jotka eivät enää selviydy arjesta omin voimin.

Paco Roca kuvaa kauniisti ja koskettavasti kohtalonsa edessä kamppailevia, unelmien ja unien kultaamia vanhuksia, joiden normaali arki vähitellen mutta väistämättä katoaa. Hän paljastaa lukijalle salattuja maailmoja, joihin vanhukset matkustavat, kun maanpäällinen nykyhetki ei näyttäydy heille enää samana kuin muille.

Palkittu espanjalaistekijä käsittelee vakavia asioita hienovaraisella keveydellä nostattaen aiheen traagisuudesta huolimatta hymyn lukijan huulille ja samalla muistuttaen meitä siitä, ettei vanhusten arvoa saa unohtaa. Sarjakuvan ainekset ovat peräisin todellisesta elämästä: Roca kertoo tuntemiensa vanhusten tarinoiden ja vanhainkotivierailujen innoittaneen häntä.

Paco Roca vierailee Helsingin sarjakuvafestivaaleilla syyskuussa 2010.