Petsamo, kesäkuu 1941. Kätilöllä on punikkina lahdatun isänsä kiihkeä veri. Hän on kuusivuotiaana rikkirevitty maho hyljäke, joka tuntee välilihojen ja karboliveden maailman.

Kun hän päästää Lissbeth Näkkälän karvaisen äpäränmaailmaan, tupaan tuppaa saksalaisluutnantti kamera kaulassa. Komea mies kiillotetuissa SS-saappaissa, Johann Angelhurst. Ja mies näkee hänet, jälkeisissä pestynä, purtu napanuora hampaiden välistä roikkuen. Mies katsoo niin kuin ei kukaan ennen. Nainen katsoo: "Jumalani, tuon miehen mie haluan. Jos Jumalani tuon saan, niin toista en vaadi." Rakkaudessaan hän on valmis seuraamaan miestä leirille, johon tämä komennetaan, kulkemaan vaikka läpi koko Jäämeren rannat.

Kätilö on vahvaääninen romaani, joka taikoo ilmaan vaietun historian. Vankileirien ja saksalaisten sotamorsiamien Suomen, Pohjoisen, jossa rotuopit määrittelevät tundrankasvatit, kenkiä ei paikkaa suutari vaan Laestadiuksen Jumala. Katja Ketun kieli on yhtäaikaa groteskia, maagista ja aitoa. Romaanista on myös tekeillä Virpi Suutarin ohjaama elokuva.