Agneta Enckellin runous koostuu fragmenteista, hetkistä jotka häämöttävät ihmisen muistoissa ja myös toisten muistoissa, kuin heijastukset tai veden huuhtoutumat. Samalla nämä runot ovat täynnä iloa sanoista ja rytmistä, täynnä tilaa puheen ja vaikenemisen välillä. Palasista rakentuu kunnianhimoisen kirjailijan huikea kokonaisuus.