Käydäänkö ankarimmat taistelut sotatantereella, kotona vai sielussa? Alkulukujen yksinäisyyden kirjoittaja pureutuu mielen ja ruumiin traumoihin. Italialainen joukko-osasto lähetetään Afganistanin autiomaahan. Olosuhteet ovat äärimmäisen karut. Ei läheisyyttä, ei lohtua, vain joukko taistelutovereita. Egitto pakenee yksityiselämän konflikteja, Cederna todistelee miehuuttaan, Ietri pyristelee irti äidin helmoista. Tunnelmat heittelevät hilpeästä dramaattiseen. Vihollisen maaperälle tunkeutuessaan joka sotilas joutuu kohtaamaan itsensä ja ongelmat, jotka luuli jättäneensä kotiin. Giordano kuvaa uskottavasti sotilaiden sisäisiä kamppailuja, yhtä raastavia kuin sota itse.