Onko kadonneen ajan etsiminen turhaa, tai edes mahdollista?

Nobel-palkittu Patrick Modiano vie lukijansa muistin sumearajaiseen valtakuntaan. Vanha osoitekirja sysää liikkeelle matkan halki kolmen aikakauden.

Kirjailija Jean Daragne saa puhelun, joka nostaa muistin syövereistä esiin tärkeän muiston lapsuudesta Ranskan saksalaismiehityksen ajalta. Menneisyyden mysteerejä selvittäessään Daragne saa huomata, ettei ole helppoa laatia omasta elämästään johdonmukaista kertomusta.

Patrick Modiano kiteyttää: "Jotta omasta elämästään voisi luoda kirjallisen teoksen, siitä täytyy minun nähdäkseni yksinkertaisesti uneksia - unikuvissa muisti ja mielikuvitus sekoittuvat toisiinsa." (haastattelu © Gallimard 2014) 

Patrick Modiano syntyi Pariisissa heinäkuussa 1945, pian toisen maailmansodan päättymisen jälkeen. Hänen tuotantoaan leimaa vahvasti perhetausta: vanhemmat - isä oli italianjuutalaista syntyperää, äiti belgialainen näyttelijätär - tapasivat toisensa Pariisin miehityksen aikaan. Juuri miehitysajasta tuli Modianon tuotannon kulmakivi. Hän on muistamisen taituri, kuten Ruotsin akatemia Nobelin kirjallisuuspalkinnon perusteissa luonnehtii, ja romaanituotannon yhdistäviä tekijöitä ovat juutalaisuus ja menneisyyden vaikutus identiteettiin.

Modianon esikoisromaani La Place de l'Etoile ilmestyi vuonna 1968. Hän on kirjoittanut parikymmentä romaania sekä novellikokoelmia, elokuvakäsikirjoituksia, laulutekstejä, esseitä ja lastenkirjoja. Tärkeimpiä hänen monista palkinnoistaan ennen Nobelia ovat Ranskan akatemian romaanipalkinto v. 1972 teoksesta Les Boulevards de ceinture (suom. Kehäbulevardit, 1976) ja Goncourt-palkinto v. 1978 romaanista Rue des boutiques obscures (suom. Hämärien puotien kuja, 1979). Hänen teoksiaan on käännetty kolmellekymmenellekuudelle kielelle.

Kotimaassaan kaikkien tuntema Modiano antaa haastatteluja vain harvoin ja ilmaisee mieluummin itseään teoksissaan. Hän asuu Pariisissa.