"Katsoin peiliin. Sieltä tuijotti minua sukupolvi toisensa perään, eikä pitänyt näkemästään." 

Surujenkerääjällä on kaksi tehtävää: palauttaa sukunsa nimi ja heittää surunsa Aurajokeen. Aseenaan hänellä on mustaa valkoisella, kilpenään vuosien varrella keräämänsä kivet, kokoelma suruja. 

Matkallaan pohjoisesta etelään Surujenkerääjä marssittaa näyttämölle niin omat kuin kovia kokeneen ja kunniatta jääneen sukunsa vaiheet - lämmöllä ja rakkaudella, ketään säästämättä. 

Surujenkerääjä on Tiiliskivi-palkinnon saanut, riemukkaan groteski sukusaaga, rujonkaunis tarina kostosta ja vastuusta; siitä, miten tässä maailmassa lakataan murehtimasta turhia.