"KIRJOITA MINUSTA KIRJA IHMISENÄ." UK

Vuosina 1976-1981 Maarit Tyrkkö eli kahdessa maailmassa. Julkisesti hän oli toimittaja mutta yksityisesti presidentti Urho Kekkosen läheinen ystävä. Hän koki tasavallan presidentin arjen ja juhlan, ilot ja huolet, mutta myös vääjäämättömän vanhenemisen. Kuuden intensiivisen vuoden aikana Tyrkkö sai huomata, että elämä presidentin lähellä ei ollut niin yksinkertaista kuin nuori toimittaja oli kuvitellut.

Maarit Tyrkkö piirtää ainutlaatuisten päiväkirjojen ja dokumenttien avulla kuvan vanhenevasta Urho Kekkosesta. Samalla kuvautuu ETYK:in jälkeinen Suomi, jossa iäkkään presidentin ja nuoren toimittajan poikkeuksellinen ystävyys oli mahdollista.

Vuonna 1976 Urho Kekkonen oli valtansa huipulla. Edessä olevissa presidentinvaaleissa huolestutti kysymys, saisiko istuva presidentti säällisen kilpakumppanin. Samaan aikaan Kekkonen mietti, olisiko vihdoin aika uudelle vaiheelle niin työssä kuin henkilökohtaisessa elämässä.

1970-luvun lopulla merkit olivat jo ilmassa, mutta silti suuri käänne oli sokki. Mitä oikein tapahtui, kun Kekkonen joutui sairauslomalle ja sitten eroamaan presidentin virasta? Tyrkkö kertoo peittelemättä dramaattisista päivistä ja vastaa monia askarruttaneisiin kysymyksiin Urho Kekkosen viimeisistä ajoista presidenttinä.

Tyrkkö on kertonut Presidentti ja toimittaja -teosta edeltävästä ajasta kirjassaan Tyttö ja nauhuri (WSOY 2014). Sitä luonnehdittiin Helsingin Sanomissa sensaatiomaiseksi kokonaisuudeksi ja Ilta-Sanomissa huikeaksi, historialliseksi ja harvinaiseksi. 

Kirja päättyi kysymykseen, kuinka paljon uskaltaa rakastaa. Nyt on vastauksen aika.