Runouden jättiläisten äärellä syntyi mestarillisia säkeitä

Suuresta tyhjyydestä kohoaa
maailman lujuus
viljan tuoksu
taivaan kukinta

"Kuvia, mielleyhtymiä, aforistisia reunahuomautuksia tai lyyrisiä katkelmia, milloin esikuvan hengessä, milloin ei", luonnehti Bo Carpelan vuonna 1987 teostaan Marginalia, merkintöjä Kreikan ja Rooman runoutta lukiessa.

Sama pätee Graminaan, jonka säkeiden kauneus toteutuu myös Caj Westerbergin suomennoksessa.