Haikean hauska ja viihdyttävän viisas romaani siitä, kuinka kauas pitää matkustaa päästäkseen lähelle.

Douglas Petersen on mies, joka ei 54-vuotisen elämänsä aikana ole rentoutunut kertaakaan ja pitää sitä hyvänä asiana. Hän rakastaa vaimoaan Connieta ja aikuistuvaa poikaansa Albieta niin lämpimästi kuin se insinöörinsieluiselle miehelle on mahdollista. Valitettavasti hän onnistuu useimmiten vain pitkästyttämään kaikki muut paitsi tutkimansa banaanikärpäset. Perhematkalla Euroopan taideaarteiden äärellä sekä Connie että Albie saavat Douglasista tarpeekseen, eikä lukija ihmettele yhtään. Silloin alkaa Douglasin löytöretki omiin tunteisiin ja niiden taakse. Hajoaako perhe hänen ympäriltään? Voiko viisikymppisenä olla liian myöhäistä ryhtyä spontaaniksi ja seikkailunhaluiseksi, päästää irti ja heittäytyä, saada uusi mahdollisuus?