Runoja äidin suuruudenhullusta rakkaudesta lapseensa. Runoja siitä, kun synnyttää kuollakseen vähemmän.

Kiihkeä ja puhutteleva runoteos ihmissuhteiden ja luonnon kuluttamisesta, syntymän ja kuoleman painosta, tyhjenemisestä ja täyttymisestä. Missä on syyllisyyden ja vastuun raja, kuka huolehtii poikasista, kun ne irtoavat juuriltaan?

Olla itseään pienempi /
vähemmän, kertoa lapselle/
että kuolinjärjestyksen mukaisesti äitien vuoro on ensin