Raastavankauniissa romaanissa muistot syövät elävältä. Karlströmin kieli lumoaa ajattomuudellaan. Margareta on kadottanut elämästään ilon miehensä kuoltua. Hän asuu äitinsä ja tyttärensä kanssa isossa talossa, joka on täynnä muistoja. Margaretalle tyttären ilmeetkin ovat haudantakaisia viestejä, kivuliaan tuttuja. Isoäiti, tytär ja Margareta etsivät kukin pakoreittejä, mutta vain yksi heistä löytää tiensä ulos hapettomasta muistojen talosta.