Kolmekymppinen Teresa elää perheineen Istanbulissa, kunnes isoäidin sairastelu saa hänet palaamaan tyttärensä Selman kanssa Suomeen, vanhaan kotitaloonsa. Teresa huolehtii hoitokodissa hiipuvasta Helvistä ja yrittää siinä sivussa olla hyvä äiti pienelle tyttärelleen. Äitinsä vanhan reseptikirjan kautta Teresa palaa lapsuutensa makuihin ja kipeisiin muistoihin. Samaan aikaan Helvi sukeltaa yhä syvemmälle nuoruuteensa, sota-aikaan, jolloin hän toimi lääkintälottana ja tapasi tulevan miehensä. Rakkauden ensihuuma ja rauhan tuoma onni vaihtuivat pian sodan traumatisoiman miehen sietämiseen. Helvin muistot peilautuvat nykyäidin paineisiin ja arkeen monikulttuurisessa maailmassa. Harmaat enkelit on vahva tarina sodan jättämästä nälästä, mutta myös sitkeydestä ja rakkaudesta, joka kantaa vaikeina hetkinä. Ruoka on kaikkina aikoina kantanut mukanaan suvun perinteitä ja lapsuuden tunnelmia. Ruuan avulla on rakastettu ja lohdutettu, pyydetty ja annettu anteeksi. Romaani jatkaa keskustelua sotien jättämästä tunneperinnöstä, josta on vasta viime vuosina alettu puhua.