Larin-Kyösti (Karl Gustaf Larson) syntyi Hämeenlinnassa vuonna 1873 ja kuoli vuonna 1948 Helsingissä. Hänestä ei ole koskaan julkaistu laajaa, kokonaista kirjailijakuvaa, joten professori Juhani Niemen kokoama elämäkerta ansaitsee paikkansa. Teos osoittaa, että Larin-Kyöstin kirjallinen tuotanto oli paljon luultua laajempi ja monipuolisempi. Määrällisesti se käsittää yli viisikymmentä teosta ja lähes kaikkia kirjallisuudenlajeja: runoa, proosaa ja näytelmiä.

Klassikkokirjailijan elämä koostui kiinnostavista paradokseista. Ruotsinkielisen kodin kasvatti tunnetaan parhaiten juuri suomenkielisestä laululyriikastaan, joista kuuluisimpia lienevät koko kansan tuntemat Itkevä huilu, Tuulan tei, Kulkurin kannel tai Erotessa. Kansallisten tai maakunnallisten aiheiden rinnalla hän oli samalla kuitenkin kosmopoliitti, jonka tuotantoa käännettiin muille kielille enemmän kuin kenenkään muun aikalaisen.

Myös ihmisenä Larin-Kyöstissä oli särmää. Kouluvuosinaan Hämeenlinnan Lyseossa hän jäi niin usein luokalleen, että oli lopulta itseään monta vuotta nuoremman Eino Leinon ? esikuvansa ? kanssa samalla luokalla! Toisin kuin Eino Leino, joka poltti itsensä nuorella iällä loppuun, Larin-Kyösti eli pitkän elämän 75-vuotiaaksi asti. Kirjailijan viimeinen leposija sijaitsee synnyinkaupungissa Hämeenlinnan Ahveniston hautausmaalla. 

Elämäkerta juhlistaa myös Juhani Niemen kirjailijanuraa ? hän julkaisi ensimmäisen tietokirjansa Karistolla tasan 40 vuotta sitten.