14-vuotias Ronja ei pidä orpotyttötarinoista, joissa oikeat vanhemmat löytyvät ja kurjuudesta päästään viettämään palatsielämää. Sijaiskodissa asuessaan hän on kuitenkin aina tiennyt, että pääsee vielä joskus muuttamaan takaisin oman äitinsä luo. Ronjan huostaanotto puretaan sinä keväänä, kun hän lopettelee seiskaluokkaansa. Edessä on iso muutos: Ronja pääsee takaisin siihen elämään, jota hänen olisi pitänyt elää lapsesta saakka.

Vaikka Ronjalla ei ole fantasiatarinoiden odotuksia, elämä yllättää hänet silti. Poikakaveri Kalle ja paras ystävä Johanna jäävät taakse. Vuosaaren Aurinkolahdessa Ronja tutustuu äidin poikaystävän poikaan Veetiin sekä naapurin määrätietoiseen Saharaan. Ja miksi hän ei saa mielestään kauppakeskuksen suihkulähteellä istuskelevaa Aleksia?

Ronjan elämään astuu äidin ja uusien ystävien lisäksi hänen biologinen isänsä. Sijaiskotiaikana isä haki hänet joskus retkille, juhlimaan syntymäpäivää, mutta suhde jäi etäiseksi. Nyt isällä on uusi perhe, vaimo Mona ja tytär Jannika. Ronjasta tuntuu kuin hän joutuisi liimaamaan omaa kuvaansa vanhoihin perhepotretteihin. Hänestä ei ole äitipuolelle edustustyttäreksi.

Lapsuudesta Ronjalle on jäänyt paha tapa turvata selusta. Hylätyksi tulemisen kokemusta hän inhoaa enemmän kuin mitään. Luottamus vaatii Ronjalta jokapäiväisiä rohkeusleikkejä. Sahara jakaa Ronjan kanssa ensin kevyemmät, sitten raskaammatkin salaisuutensa. Saharan takia Ronjan suojavarustus rakoilee ja hän uskaltaa heittäytyä intensiiviseen ystävyyteen. Sen jälkeen muukin on helpompaa. Jopa poikakaverihaaveet on sittenkin tarkoitettu toteutettaviksi.

Elämä äidin kanssa ei kuitenkaan ole mutkatonta, sillä äidin rakkaudet vaihtuvat niin kuin mielialat muutenkin. Ystävien avulla Ronja kotiutuu omaan elämäänsä. Hän alkaa nauttia hypyistä tuntemattomaan.