Ruotsinkielinen kalastajakunta Holmarna, maatalousvaltainen Uurusmaa ja hieman teollistunut Laajasmaa yhdistyvät, jotteivät pakkoliitoksessa joutuisi vielä epämiellyttävämpään seuraan. Uudesta kunnasta tulee Urhola. Kuten liitoksissa yleensä, kuntalaisten etu jää heti muutosten jalkoihin. Tärkeiksi tavoitteiksi nousevat kielipolitiikka, maatalouspolitiikan turvaaminen sekä kaavoitus, joka suosii tiettyjä rakennusliikkeitä. Kunnanjohtajat tekevät kuitenkin virheen houkutellessaan suunnitteluun mukaan varhaiseläkkeelle jättäytyneen talousjohtaja Tuomo Mäen. Kunnallispolitiikan kuvioita tuntematta Mäki alkaa kunnallistaa yksityisiä palveluja. Kun mukaan tulee vielä Vasili Vissarov, tuo hymyilevä oligarkki, alkaa huolestuttavasti vaikuttaa siltä, että Urhola pärjäisi omillaankin, ilman poliitikkojen apua. Pian veroäyri laskee ja hyvätuloiset alkavat pyrkiä kirjoille entiseen muuttotappiokuntaan. Mutta miten tonttimaat saadaan riittämään? Yllättävä ratkaisu löytyy - ja aiheuttaa uusia paineita veroäyrin laskemiseksi. Entäs sitten, kun veroäyri on nolla? Kalle Isokallio on jälleen tarttunut riemastuttavan ajankohtaiseen aiheeseen omintakeisella entä jos -sarkasmillaan.