Kari Levolan mainioissa mininovelleissa tarinoivat 2010-luvun nuoret omalla äänellään, hauskasti ja koskettavasti. Kun bändin nimi on Suora Mutka, se ei voi olla huono. Mustista aukoista ammottavin sijaitsee rehtorin kansliassa. Kannattaa takoa rauta kuumaksi. Maissinjyvissä piilee esi-isien henkiä. Ne popcorneissa paukkuu. Mutta kuka meistä on Daavid ja kuka Goljat? Koulussakin eniten rassaa oppimisen sietämätön keveys. Silti on kiusaajia ja kiusattuja. Joku lähtee luokasta vasta kun koulun piha on tyhjä. Kiusattuun sattuu eniten tajuta, että sinä olit niitten mukana: "Sitten ne jo olivat minun kimpussani, sinä jäit seisomaan kauemmas sen puun alle. Mutta minä näin sinut ja sinä näit minut, ja sitä minä en unohda ehkä koskaan." Mutta on haaveita ja unelmia, isoja ja pieniä. Eikä mitään tarvitse pyytää anteeksi nyt kun sinä olet siinä. Sillä loppupeleissä suurin niistä on rakkaus.