Runoissa navigoidaan maailman merillä, mantereilla ja ihmismielessä.

Mitä mietti löytöretkeilijä kapteeni Cook purjehtiessaan Tyynellä valtamerellä? Entä hänen vaimonsa kotona Englannissa? Laiva on lastattu uteliaisuudella, toiveilla, asenteilla ja peloilla. Onko ihminen muuttunut vai askarruttavatko häntä tänään samat vuosisataiset kysymykset, vaikka aika muuttuu ja jäätikkö sulaa?

Riina Katajavuoren runoissa kuljetaan monenkirjavista ihmisistä täyttyneeltä Rautatientorilta Väli-Amerikkaan ja 1700-luvun Tahitille ja Havaijille. Ihmiset vaeltavat eri syistä maasta ja paikasta toiseen, opettelevat uusia aakkosia ja kieliä, kuuntelevat uusien maailmojen ääniä ja maailmantalouden verenkiertoa. Onko valtameressä ylipäätään hiljaista vai jyrisevätkö siellä kymmenettuhannet rahtilaivat? Pakkopalautusvuonna pohditaan mihin kaikilla on kiire, mitä "minun maani" ja "ei kenenkään meri" tarkoittavat. Riina Katajavuoren runot ilakoivat ja laulavat, kiihtyvät ja rauhoittuvat ihmisen ydinkokemusten äärelle.

Riina Katajavuori (s. 1968) on helsinkiläinen runoilija ja kirjailija. Hänen runojaan on käännetty noin kolmellekymmenelle kielelle. Katajavuoren viimeisimmät aikuisille kirjoitetut teokset ovat romaanit Kypros (2021) ja Wenla Männistö (2014) sekä runokokoelma Maailma tuulenkaatama (2018).