Tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisen hyvinvointivaltion sosiaaliturvalupausta ja sen pettämistä kohtuuttomiksi koettujen tilanteiden valossa sekä sosiaalityön ammatillista paikkaa hyvinvointivaltion murroksessa. Tutkimuksen taustana on 1990-luvun muutos hyvinvointiammattilaisten toimintaympäristössä. Tutkimuksen lähtökohtana ovat pohjoismaisen ja suomalaisen hyvinvointivaltion lupaukset sosiaaliturvasta ja huolenpidosta, siten kuin ne on kirjattu lakeihin, asetuksiin ja poliittisiin ohjelmiin. Jokaisen ihmisen ihmisarvon kunnioittaminen sisältyy myös pohjoismaiseen perinteeseen ja sosiaalityön eettiseen lähtökohtaan ja se on enemmän kuin laki. Tutkimus voidaan paikantaa osaksi laajaa kansainvälistä tutkimuskeskustelua, jonka kiinnostuksen kohteena on asiakkaan ja palvelujärjestelmän suhde ja asiakkaan kohtelu palvelujärjestelmässä. Toisaalta sitä voidaan lukea myös terveyssosiaalityön sosiaaliraportointina tai ammatillisen sosiaalityön moraalin ja politiikan tarkasteluna.

Tutkimuksessa pyritään vastaamaan kysymykseen siitä, miten kohtuuttomat tilanteet syntyvät. Tarkastelu kohdennetaan asiakkaan ja hyvinvointivaltion suhteeseen, jota sosiaalityöntekijät ja muut hyvinvointivaltion ammatilliset työntekijät työssään hyvinvointivaltion instituutioissa välittävät. Tutkimuksessa analysoidaan sosiaaliturvapolitiikan toteutumista yksittäisten ihmisten tilanteissa. Tutkimuksen tiedon tuottajina eli informantteina ovat olleet terveydenhuollon sosiaalityöntekijät. He raportoivat omasta työstään viimeisimmän kohtuuttomaksi arvioimansa tapauksen vuosien 1998 ja 2000 valtakunnallisessa kyselyssä. Tutkimusaineisto sisältää 303 raportoitua tapausta.