Merimiehen ja -naisen työ nähdään usein joko romantisoituna seilaamisena eksoottisilla vesillä tai tauottomana raatamisena. Uusi Nautica Fennica -julkaisu pohtii merityötä eri näkökulmista. Mukana on artikkeleita, jotka kuvaavat työtä merellä menneillä vuosisadoilla ja tänä päivänä, miesten ja naisten kuvaamana sekä suomalaisesta ja kansainvälisestä näkökulmasta. Syvimmälle merihistoriaan sukeltaa Katja Tikka 1600-luvun terva- ja meripelastuskomppanioita käsittelevässä artikkelissaan. Kirsi Keravuori puolestaan käsittelee varsinaissuomalaisen talonpoikaislaivurin työtä yhden laivuriperheen kirjeenvaihdon kautta. 1800-luvun merenkulkua kotiin jäävien vaimojen ja perheiden näkökulmasta taas esittelee Pirita Frigren omassa artikkelissaan. Useat julkaisun artikkeleista liittyvät merimiesten ammatti-identiteettiin ja sen muotoutumiseen eri aikoina. Jari Ojala, Jaakko Pehkonen ja Jari Eloranta pohtivat, onko merimiestyö vain nuorten miesten ammatti, kuten stereotyyppisesti usein ajatellaan. He tarkastelevat merimiesten keski-iän ja ammattitaidon kehitystä 1700-luvulta 1900-luvun puoliväliin. Richard Gorski käsittelee englantilaisen merimiehen stereotyyppisen ja pilakuviinkin päätyneen Jack Tar -hahmon ja merimiesten ammatti-identiteetin suhdetta. Tiina Kirvesniemen ja Sari Mäenpään näkökulma on monitieteinen ja he tarkastelevat merillä työskentelevien suhdetta työhönsä muun muassa sukupuolen kautta. Omakohtaista merityön kokemusta kirjaan tuo Sven-Erik Nylundin muistelma omilta merimiesajoiltaan. Merityö on aina ollut kansainvälistä. Kiinnostavan parivaljakon muodostavat artikkelit, jotka käsittelevät kansainvälisiä merimiesyhteisöjä laivoilla. Yrjö Kaukiaisen näkökulmana on suomalaisten merimiesten asema edullisena työvoimana ulkomaisilla aluksilla 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa, Johanna Laine taas tutkii suomalais-filippiiniläisiä miehistöjä tämän päivän suomalaisaluksilla.