Kuvitelkaamme päähenkilö, mä, joka sanoo kaiken minkä sylki suuhun tuo. Mä, eli Petrus, tuodaan laitokseen, jonka kaavoihin hän ei tahdo kangistua. Äijien keskelle joutunut kuntoutuja kohtaa pienessä keltaisessa talossa baskeripäisen viulistin Mikaelin, josta tulee Petruksen mä-keskeisen maailman aurinko. Mitä tapahtuu, kun emme enää välitä siitä miltä näytämme ulospäin? Petrus tekee itsellään ihmiskokeen, jossa hän yrittää luopua minäkuvastaan ja elää estoitta. Peilejä rikotaan ja pystytetään jatkuvasti uudestaan. Heikki A. Kovalaisen loistava esikoisromaani Mädän elämän alkeet leikkii kehitysromaanin lajityypillä, se rienaa ja rakastaa samanaikaisesti. Puhekielinen kerronta rientää nopeammin kuin Petruksen ajatukset: mitään mielessä liikahtavaa ei sensuroida, kaikki ehtii paperille.