Purjelaiva Herttuatar Cecilie, Herzogin Cecilie, on merenkulun historiamme tunnetuimpia aluksia. Sen haaksirikko vuonna 1936 herättää yhä surua. Muutamia vuosia sitten aluksen legendaan tuli uusi käänne: ahvenanmaalainen Freya Darby löysi kotoaan vuosikymmeniä avaamattomana olleen matkalaukun. Laukusta löytyi hänen äitinsä kirjeitä ja valokuvanegatiiveja: upeita potretteja matkustajista, merimiehistä ja merikapteenista sekä ihmeellisen kauniista aluksesta, Ceciliestä. Kirjeet ja kuvat toimivat lähtökohtana UllaLena Lundbergin lumoavalle tekstille, joka kertoo samalla sekä aluksen että sen mukana matkaa tehneiden tarinaa. Kirja rakentuu Pamela Erikssonin ennen julkaisemattomista kuvista, Lundbergin tekstistä sekä Ahvenanmaan merenkulkumuseon kuvakokoelman kuvista. Kuvien ja tekstin kautta avautuu näkymä uljaan Herttuattaren viimeisiin matkoihin aina haaksirikkoon asti. Samalla Lundberg maalaa esiin nuoren ahvenanmaalaisen merikapteenin Sven Erikssonin ja laivaan Australiassa nousseen Pamela Bournen rakastumisen: Bourne on itsenäinen nuori nainen, journalisti, seurapiireissä kuin kotonaan sukkuloiva, lahjakas valokuvaaja. Eriksson harkitsevaisen pidättyväinen mutta ällistyttävän taitava kapteeni ahvenanmaalaisesta merimiessuvusta. Herzogin Cecilie matkaa ajassa ennen sotaa, silloin kun kaikki on vielä mahdollista ja horisontti avoin. Ja aina on kyse kapteenin ja tulevan kapteenin rouvan suuresta intohimosta, merestä ja matkaamisesta, rakkaasta ja ylväästä purjealuksesta.