Uuden vuoden ilta 2003. Joan Didion ja miehensä John Gregory Dunne ovat juuri palanneet sairaalasta, jossa heidän ainoa tyttärensä Quintana taistelee koomassa elämästä ja kuolemasta. He ovat asettuneet ruokapöytään, kun John kesken lauseen saa sydänkohtauksen ja kuolee siihen paikkaan. Neljäkymmentä vuotta kestänyt avioliitto on hetkessä ohi. Maagisen ajattelun aika on sekä rakkaudentunnustus aviomiehelle ja luotetulle, jota ei enää ole, että kertomus vuoden kestäneestä surutyöstä. Didion yrittää saada tolkkua viikoista ja kuukausista, joiden kuluessa hän joutuu kyseenalaistamaan kaikki aiemmat ajatuksensa sairaudesta, kuolemasta, järjissään pysymisestä tai elämästä yleensä. Kirjailija etenee onnellisten muistojen, lääketieteellisten faktojen ja kirjallisten yhtymäkohtien varassa, eikä hänen tapansa eritellä epätodellisuuden ja tarpeettomuuden tunteitaan kuoleman edessä ole vähääkään melodramaattinen. Vahvan omakohtaisena mutta samalla yleismaailmallisena tämä romaani on hienovarainen surun tutkielma ja hallittu johdatus surukirjallisuuteen. Samalla kirjailija haastaa yhteiskunnan, jolla on vieraantunut asenne suruun ja surevaan ihmiseen. Maagisen ajattelun aika on tärkeä romaani siksi, että kuolema on meille tabu - ei niin etteikö siitä saisi puhua, vaan koska ihminen on kuoleman edessä mykkä. Didion on löytänyt sanat, jotka nyt puhuttavat ihmisiä ympäri maailmaa.