Tarja Tuovisen teos on hyvin henkilökohtainen tilitys sairaanhoitajan kokemuksista maailman kriisipesäkkeissä. Päiväkirjamerkinnät piirtävät rosoisen kuvan avustustyön arjesta Palestiinassa, Sudanissa, Afganistanissa ja Sri Lankassa. Sotien keskellä tehtävän humanitaarisen työn todellisuus ei ole aivan niin särötöntä kuin tiedotusvälineet ja avustusjärjestöt antavat ymmärtää. Tuovinen pohtii avustustyön mielekkyyttä, solidaarisuuden puutetta sekä ihmisten ahneutta ja itsekkyyttä.

Päiväkirjamerkinnöissä avautuu kriisipesäkkeissä eletyn elämän koko kirjo työyhteisön arjesta ihmissuhteisiin ja vaihtuviin rakkauksiin.