Kun minä, Carl Gustaf Emil  Mannerheim, joulukuussa 1917 palasin Odessasta Suomeen, olin ensimmäistä kertaa 30 vuoteen siviilimies. Olin juuri saanut potkut Neuvosto-Venäjän armeijasta. Koska minulla ei ollut tulevaisuutta Venäjällä, minulle jäi kolme mahdollisuutta: muuttaa Puolaan, Ranskaan tai Suomeen. Lähdin Suomeen, koska sieltä olisi lyhin matka palata takaisin Pietariin sitten kun bolshevikit olisi syösty vallasta. Olin vannonut uskollisuudenvalan tsaarille. Sitä ei yksi vallankumous tehnyt tyhjäksi.

Kaikki meni toisin kuin olin suunnitellut. Minä opin tuntemaan mitä saksalainen suudelma merkitsi.