Enni oli sodan päättyessä lähtenyt Lapista saksalaissotilaan mukaan. Kun Enni palaa myöhemmin kotikyläänsä hänet karkotetaan asumaan kylän ulkopuolelle lapsensa Eerika kanssa. Kohtalostaan sisuuntuneena Enni hankkii itselleen kyläläisten silmissä odotettua paremman toimeentulon ja tytärkin oppii pienestä pitäen työn tekoon. Kouluikäisenä Eerika joutuu kulkemaan koivusta veistetty patukka turvanaan kylän miehiä ja koulutovereitaan vastaan. 

Eerikan ollessa 14-vuotias äiti eräänä päivänä jättää kirjelapun, että Eerika saa pärjätä omillaan, hän itse on lähtenyt Saksaan rakastamansa miehen luokse. Eerika lähtee töihin Tampereelle ja salaa taustansa saadakseen pitää työnsä.

Saksalaissotilaiden kanssa seurustelleet naiset ja heidän lapsensa ovat vuosikymmeniä joutuneet kokemaan syrjintää ja ylenkatsetta. Nimeltään Eerika on yhden tällaisen "leimatun" lapsen selviytymistarina pienestä tytöstä rankkaan työelämään, perheen perustamiseen ja aina eläkeikään saakka.

Hilkka Ravilon tekstit ovat hyvin omaperäisiä ja niillä on oma laaja ihailijakuntansa. Ravilo on ollut Finlandia-palkintoehdokkaana v. 1997 teoksellaan Mesimarjani, pulmuni pääskyni.

Nimeltään Eerika on Ravilon kahdeksas teos.