Elämän mosaiikki on tarinoiden ja kuvien albumi, josta avautuu ikkunoita Jean Sibeliuksen (1865?1957) elämään ja elinpiiriin, hänen ajatteluunsa ja toveripiiriinsä sekä tietysti hänen tärkeimpiin sävellyksiinsä.

Sibeliuksen saapuessa Helsinkiin opiskelemaan 1880-luvun lopulla niin politiikassa kuin kulttuurielämässä oli alkanut sukupolvien murros. Nuori säveltäjä oli vahvasti mukana muutoksessa. Tulevan puolisonsa Aino Järnefeltin kautta hän tutustui taiteilijoihin ja lehtimiehiin, jotka vaikuttivat hänen ajattelunsa kehittymiseen, erityisesti suomen kielen merkitystä korostavaan ja kulttuurisesti edistykselliseen suuntaan.

Perheen muutettua Ainolaan vuonna 1904 Sibeliuksen kasainvälinen menestys oli jo alkanut. 1930-luvulla hän oli suosituin elävä säveltäjä Yhdysvalloissa, Isossa Britanniassa ja Pohjoismaissa. Kun yhdysvaltalaisilta radionkuuntelijoilta vuonna 1935 kysyttiin mieltymyksiä kaikista säveltäjistä, Sibelius kiilasi kärkipaikalle ohi Beethovenin ja Ravelin.

Sibelius oli suosionsa huipulla. Suomessa hänet oli kohotettu kansalliseksi ikoniksi. Kukaan suomalainen ei ollut aikaisemmin ollut yhtä silmittömän henkilöpalvonnan kohteena.

Elämän mosaiikki kertoo Sibeliuksen elämän ja musiikin lisäksi suurmiehestä ihmisenä. Esimerkiksi lastenlasten kertomukset joviaalista papasta antavat hyvin toisenlaisen kuvan kuin mitä graniittiin veistetyn säveltäjän julkinen kuva on vuosikymmeniä ollut.