?Viisivuotiaalla Matilla on takkuinen lammaslemmikki nimeltä Bää. Yhtenä aamuna se vain lähti mielessäni kävelemään ja syrjäytti kaikki muut kirjalliset työt. Ensin syntyi runonpätkä, ja samana päivänä kuva. Lammas sai ensin hameen, mutta hakeutui pian lähemmäksi alkuperäistä esikuvaansa, jonka ainut vaatetus on sinivalkoinen rusetti.

Kuu, lammas ja öinen metsä ovat osa lapsuusmuistojeni maisemaa. Hain klassista runokieltä ja sen kautta löysin myös kuvien ja värien vivahteet, maahisen mustat pöksyt ja ilmojen purppurat.

Omat lapsenlapseni ovat olleet kirjan parhaat kummit. Heidän kanssaan aloin selvästi suosia kirjoja, joita voi pidellä yhdellä kädellä lapsi tai kaksi kainalossa, ja joissa on suuria tunteita ja onnellinen loppu.?
- Aulikki Oksanen