Anneli Venäläisen neljäs runokokoelma kertoo kahden ihmisen rakkaudesta ja vuosikymmenten mittaisesta yhteisestä matkasta. Teos tekee kunniaa kirjailijan Altzheimerin tautiin sairastuneelle puolisolle ja kaikelle sille, mitä he ovat yhdessä kokeneet. Ristilukki Miksi tulit meidän elämämme juhlapöytään Altzheimer, tulit kuokkavieraana kutsumatta ja salaa. Veit meiltä kaiken mikä on tärkeää, menneisyyden ja uskon tulevaisuuteen, vastineeksi annoit ahdistuksen ja pelon. Sinä rakennat uhreillesi labyrintin, josta he eivät koskaan pääse pois. Aluksi he etsivät epätoivoissaan ulospääsyä, yrittävät loytää tien muistoihin menneestä, ja suunnitelmat tulevaisuuden haaveista. Sinä kudot kuitenkin aina uuden verkon, Jonka läpi ei pääse. Lopulta tuhoat kaiken. Olet saanut uhrisi.