Äitinä nainen liittyy osaksi ikiaikaista emouden ketjua, joka jatkuu sukupolvelta toiselle. Kokemuksessa on paljon tuttua ja yhteistä, mutta silti se on jokaiselle hyvin henkilökohtainen, herkkä ja vaativaltakin tuntuva tehtävä: Onko minusta äidiksi, osaanko hoitaa tai edes pitää lasta sylissä? Voiko tähän hurjaan maailmaan ylipäätään hankkia lapsia? Entä kun lapset lähtevät kotoa ja sukupolvet vaihtavat paikkaa? Mitä on elää sukupolvien välissä äitinä ja tyttärenä?

Sari Kaasisen teos sanoittaa vahvasti äitiyden tuntoja - ilon ja huolen hetkiä ja syvää rakkautta. Lasten kasvaessa tuo suhde muuttuu, mutta ei koskaan katoa. Jokainen päivä iloineen ja suruineen tuo naisen kokemuksiin syvyyttä ja värejä.