Sota on päättynyt, ja koti-Karjalansa menettänyt Heikki Metso palaa siviiliin. Suomi on rakennettava uudelleen, ja siinä avuksi ovat Heikin taidot muurarina ja kirvesmiehenä. Kutsu on kuitenkin ammattitöitä syvemmällä, ja maatilojen kuntoa kohentaessaan Heikki tarjoaa rakennusaineita myös rikki revityille sieluille. Ei ihme, että saarnamatkoilla yksi jos toinen perhekunta kokee vävykokelaan saapuneen, kun komea puhujavieras asettuu taloksi. Kaiken lisäksi Maija palaa Afrikasta ja Ritva Tuulikin silmät tuikkivat. Pystyykö Heikki enää olemaan varma hengellisestä tehtävästään? Vain yksi on varmaa: pihlaja puhkeaa kukkaan joka vuosi samaan aikaan.