Mary Oliverin uusin runokokoelma käsittelee luonnon ja ihmisen vuorovaikutusta. Runot kuvaavat varhaisaamun hetkiä, kohtaamisia, ne ovat kuin keskusteluja tai pieniä rukouksia.

Hänen runonsa kertovat surusta, joka aiheutuu ihmisten välinpitämättömyydestä luontoa kohtaan. Maailma ei ole olemassa vain meitä ja meidän tarpeitamme varten, vaan se ilmaisee itseään kauneuden ja henkisyyden kautta. Runoilija kuvaa läsnäoloa, joka välittyy maasta, puiden lehdistä tai hänen Percy-koiransa tempauksista. Hänen runokielensä on selkeää ja humoristista.

Mary Oliver on Pulitzer-palkittu amerikkalainen runoilija, jonka ensimmäinen runokirja ilmestyi jo vuonna 1963. Hänen aiempi runokokoelmansa Joutsen runoja ja proosarunoja ilmestyi suomeksi vuonna 2013 (Basam Books).