On joulukuun ensimmäinen päivä. Teuvan kirjaston kellarin hämärimmässä nurkassa alkaa kova kiire ja tohina. Kaikki täytyy saada valmiiksi, sillä onhan joulu juhlista jaloin.

Kirjaston kellarissa asustaa pieni, mutta sitäkin tiiviimpi minivampyyriyhteiskunta. Kolmenkymmenen vanhan verenimijän joukko elää omaa pikkuruista elämäänsä ihmisten rinnalla. Ihmiset ovat niin kovin kiinnostuneita isoista asioista, että he eivät huomaa tulitikkuaskin kokoisia olentoja, jotka elävät aivan heidän silmiensä alla.

Minivampyyrit saavat ravintonsa pääasiassa kirjojenkansia nakertelemalla ja jos on tuuri matkassa, he saattavat joskus saada pyydystettyä lukin tai kaksi. Heidän hyvin yksipuolisen arkiruokavalion vuoksi juurikin herkkujen saanti joulupöytään kruunaisi juhlapäivän.

Minivampyyrien itseoikeutettu johtaja Johannes ensimmäinen on löytänyt yhdestä kirjaston lukemattomista kirjoista kuvan Veriherkusta. Pelkkä kuvakin saa veden herahtamaan minivampyyrien kielille. Viisi urhoollista miestä ilmoittautuu tehtävään. He lähtevät etsimään himoittua herkkua Teuvan outoon, pimeään ja vähän vaaralliseenkin yöhön, jossa ei voi koskaan tiedä keneen tai mihin törmää.

Minivampyyrien seikkailut jatkuvat keväällä 2015. Silloin he törmäävät outoihin sihiseviin liskoihin ja joutuvat niin suureen vaaraan, että sitä ei uskalla kuvitellakaan.