Viipuri 1944. Rapistunut talo, viimeiset pommitukset, lukittu huone. Äidillä käy alakerrassa arvovieras, sotilaspukuinen herra, ja Doran ja Marin on oltava lukitussa huoneessa hiirenhiljaa. Estääkseen pikkusiskoa pelkäämästä Dora aloittaa sadun miehestä, jota linnut kantavat. Hän ehtii kertoa satua monta kertaa. Ehkä liian monta.

Helsinki 1953. Kerrostaloasunto, tuore avioliitto, lämmin kesä. Aikuinen Dorotea on aloittanut elämän uudestaan, kaikki on hetken mallillaan. Yhtäkkiä hänen maailmansa järkkyy, kun Otto-puoliso saa vieraita Viipurista. Muistot ovat liian kipeät. Ne sekoittavat ajan ja ihmiset ja Dorotean, joka ei osaa erottaa totta ja valhetta, satua ja sitä, että nyt hän on aikuinen nainen eikä enää lintuihin uskova lapsi.