"Kävellessäni metsässä en ikinä nähnyt niitä arkoja eläimiä, jotka luontokuvissa olivat tulleet tutuiksi. Silmänräpäyksen hetki, jolloin mäyrä kurkkasi kiven takaa, kettu lepikosta, hiiri sammalen alta. Ne olivat yllätettyjä ja tuijottivat kuvaajaa." 

Kai Fagerströmin ja Ville Suhosen kirja avaa oven salattuun sammalhuoneeseen, jonne kuulumme emmekä kuitenkaan kuulu. Kuinka osaisimme elää niin, että sammalhuone olisi pysyvä, turvallinen kotipesä myös meille?