Kiitetyn kirjailijan neljäs runoteos etenee uskaliain mutta varmoin askelin esseen ja runouden välimaastossa. Se ei "kuvaa" eikä "kerro" vaan elää. 

Kaikessa hiljaisuudessa on runsas ja moninainen kokonaisuus, jonka arkkitehtuurissa lyyrinen energia ja syvällinen pohdinta hehkuvat rinnakkain. Se taiteilee ja haihattelee, etenee ja taantuu, muuntuu ja vakavoituu suurten ja pienten sanojen välisissä suhteissa.

Blomberg kohdistaa katseensa yksityiskohtiin, ja paljastaa niiden avulla maailman, joka on yhtä aikaa kaunis ja arvaamaton. Hänen runoutensa tarttuu varmalla mutta lempeällä otteella teos ihmisen ja eläimen, kuvittelun ja todellisuuden, kielen ja kirjallisuuden kaltaisiin itseisarvoihin ja uuttaa niistä esiin pieniä unohdettuja totuuksia, kadonneita ajatusjalokiviä.

Teoksen typografisesti taidokas kieli ja oivaltavat pienoisesseet tunnustavat ehtymätöntä uskoa kauneuteen ja sen tarkastelun antoisuuteen. 

Kaikessa hiljaisuudessa on kirjallisten muotojen ja ajatusten aarreaitta - pinnasta pohjaan pulppuavien pohdintojen mestariteos. Se on rakkausrunoutta maailmalle, jossa rakkaus on kuin onkin mahdollista.