Isonvihan aikana maassamme vallitsi venäläinen sotilashallinto. Vihollinen terrorisoi väestöä polttamalla taloja, surmaamalla ja kiduttamalla ihmisiä sekä viemällä vankeuteen. Ihmisiä pakeni erämaihin piilopirteille ja Ruotsiin. Toiset kuitenkin jäivät koteihinsa, ja muutamat ryhtyivät epätoivoiseen taisteluun vainolaista vastaan. Kirja kuvaa sissien taisteluja, kun he yrittivät puolustaa kotejaan ja ystäviään vihollispartioita vastaan, jotka tekivät hävitysretkiä myös erämaihin. Sissien aseina mieslukuista vainolaista vastaan olivat erämaissa hankittu kunto, neuvokkus ja urheus. Laurukaistarinat ovat säilyneet kansan muistissa vuosisatojen ajan. Niiden samankaltaisuus eri puolilla maatamme viittaa siihen, että Laurukainen oli todellinen eikä vain taruhenkilö, vakka onkin unohtunut historian lehdiltä. Hänen elämän-vaiheensa kirjoittaja on sijoittanut Simojoen ja Simojärven erämaihin. Isovihaa edeltävinä nälkävuosina teillä liikkui orpoja, kerjäläisiä, kodittomia ja rosvoja. Näissä kovissa oloissa päähenkilömme, joka oli orpo poika, kasvoi sissiensä johtajaksi. Kirja kuvaa Laurukaisen ja hänen ystäviensä taisteluita ja heidän elämäänsä kairojen ankarissa oloissa. Mutta kirja tarjoaa lukijalle myös kertomuksia kiireettömästä erämaaelämästä rattoisine nuotiotunnelmineen sekä kertomuksia puhtaasta, romanttisesta rakkaudesta.