Muutoin nainen oli aivan alaston. Iho oli lautumien kirjomaa. Lattiaan kiinnitettyjen käsien ja jalkojen alla oli maksoittunutta verta, samoin pään vieressä. Nikolai hätkähti - naisen silmät liikkuivat. Miten se oli mahdollista? Eikö tämä muka ollutkaan kuollut? Sitten hän tajusi, että silmäkuopat kuhisivat valkoisia matoja.

Harri Tuomelan viidennessä romaanissa rikoskomisario Nikolai Halttunen työskentelee maalaispitäjän poliisissa. Pikku rötösten selvittelyjen lomassa hän käy kollegansa Leevi Keskitalon kanssa luennoimassa peruskoululaisille liikennesäännöistä tai kouluttaa koiria Aittokoskella. Eräänä päivänä he kuitenkin huomaavat olevansa keskellä surmatutkimusta. Kyseessä ei ole mikään juoppojen välinen puukkotappelu vaan huolellisesti suunniteltu murha, joka julmuudessaan ja pirullisuudessaan etsii vertaistaan Suomen rikoshistoriassa.