Johanneksen puu on kaunis ja surullisen haikea tarina ihmisten välisistä suhteista, kuolemasta, itsesyytöksistä, vihasta ja katkeruudesta. Mutta se on myös tarina sopeutumisesta ja sen oivaltamisesta, että jokaisen elämä, lyhytkin, on aina kokonainen elämä. Nuorempana hän ei olisi ajatellut. Hän olisi syönyt lääkkeet. Käynyt hoidoissa. Itkenyt, kun koski tai pakotti tai oksetti. Kun suu oli hellä ja nielu vereslihalla. Hän olisi itkenyt ja nukahtanut. Ei olisi tarvinnut pelätä. Tai mistä sen oikeasti tietää, kuinka paljon pikkulapset sairastaessaan miettivät ja pelkäävät. Pelkääväthän ne yksin jäämistäkin ja sairaalaa, mörköjä. Ritva Kokkolalta on aikaisemmin ilmestynyt mm. rikosromaaneja, novelleja, lasten- ja nuortenkirjoja sekä runoja.