Runsaasti kuvitettu historiikki polttopuun teosta, kuljettamisesta, kaupasta ja käytöstä.

Suomessa on poltettu puuta kautta aikojen. Kun 1800-luvun puolivälissä tehtiin ensimmäinen arvio maamme puunkäytöstä, todettiin polttopuun osuuden olevan kaikesta käytöstä reilusti yli puolet. Vasta 1920-luvulla polttopuun suhteellinen osuus lähti alenemaan. 1940-luvun poikkeusaikoina puuenergia koki uuden nousun. Ennätysvuonna 1945 puuta, pääosin halkoja, poltettiin Suomessa peräti 27 miljoonaa kuutiometriä.

Puu on edelleen tärkeä energianlähde Suomessa. Neljännes maamme energiankulutuksesta katetaan puupolttoaineilla. Puuta poltetaan eniten metsäteollisuudessa. Polttoaineina ovat sellutehtaiden jäteliemet sekä kuori, puru ja metsähake. Lukuisat lämpövoimalaitokset käyttävät metsähaketta eri muodoissaan. Maaseudun ja myös kaupunkien lukemattomissa tulisijoissa poltetaan klapeja ja muuta pienpuuta. Myös metrisille koivuhaloille on edelleen käyttäjänsä.

Metsänhoitaja Esko Pakkanen kertoo kirjassa polttopuun käytön kehityksestä Suomessa. Kirja kuvaa myös Helsingin halkotarpeita erityisesti sota- ja pula-aikaan.