Ennen toista maailmansotaa Suomessa elettiin luokkayhteiskuntaa. Herrasväki matkusti I luokan junavaunuissa ja laivojen I luokan salongeissa sekä kävi I luokan ravintoloissa ja parturikampaamoissa. Rikkaat menivät naimisiin rikkaiden kanssa ja maaseudulla talollisten nuoret menivät harvoin naimisiin mökkiläisten tai työväen nuorten kanssa. Tämä perinne säilyi sitkeästi vielä sotien jälkeen 1950-luvulle saakka, jolloin yhteiskunnan raja-aidat alkoivat murtua muuttoliikkeen ja koulutuksen tarjoaman yhteiskunnallisen kierron kautta. 

Toivo Karvosen kertoma Pentin ja Mielikin tarina ei kuvaa ainoastaan kartanon työmiehen pojan ja kartanon perijättären avioliiton vaiheita, vaan sen ohella edellisen ja seuraavan sukupolven ajattelua elinikäisestä sitoutumisesta ja suhdetta avioliitoon. Kirjoittaja on tehnyt pienoisromaaniaan varten teräviä havaintoja jatkosodan jälkeisestä maaseudun elämästä ja kaiken puutteesta sekä sen yhteisestä jälleen rakentamisesta.