Suomen ilmailun sanotaan usein syntyneen kansalaissodan aikana vuonna 1918, jolloin Suomen ilmavoimat sai ensimmäisen lentokoneensa lahjoituksena ruotsalaiselta kreiviltä. Silloin nousi esille ensi kertaa kysymys ilmailuhallinnon järjestämisestä - ilmailuasiat eivät olleet vielä kuuluneet mihinkään valtakunnan hallinnonalaan. Pariisin kansainväliseen ilmailusopimukseen liittyminen vuonna 1931 teki kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriöstä vastuullisen ilmailuviranomaisen.

Vuosikymmenien hajanaisuuden jälkeen valtioneuvosto asetti marraskuussa 1969 komitean, jonka tehtävänä oli laatia ehdotus ilmailuhallituksen ja sen alaisen lentoasemahallinnon perustamista ja järjestämistä varten. 70-luvulla perustetusta ilmailuhallituksesta muodostettiin liikelaitoslain vahvistamisen myötä Ilmailulaitos, joka aloitti toimintansa vuonna 1991. Viimeisin historiallinen muutos tapahtui vuoden 2006 alussa, kun ilmailun viranomaistehtävät ja liiketoiminta erotettiin toisistaan.

Ilmailulaitoksen eli nykyisen Finavian historia paneutuu liikelaitokseksi muuttuneen viranomaisen toimintaan ja kehitykseen toimialoittain. 1990-luvulta lähtien on tapahtunut suuria muutoksia muun muassa lentokentillä ja lennonvarmistuksessa, ja 2000-luvulla ovat turvallisuuskysymykset nousseet esiin uudella tavalla.

Maaliskuussa 2007 tulee kuluneeksi 35 vuotta ilmailuhallituksen perustamisesta, mihin liittyvissä juhlallisuuksissa nyt tekeillä oleva teos julkistetaan.