Parhaimmillaan häpeäntunne auttaa ihmistä erottamaan oikean ja väärän sekä kokemaan katumusta huonoista valinnoista. Pahimmillaan häpeä sairastuttaa. Se on syvempää kuin pintanolous - se on koko minuutta koettelevaa tyhjyyden ja yksinäisyyden kokemusta.

Persoonallisuuteen syöpynyt häpeä sitoo ja jähmettää sekä estää henkisen ja hengellisen kasvun. Häpeäihminen kokee arvottomuutta teoilla. Ilman hyväksyntää hän kokee tulevansa hylätyksi.

Häpeäihminen paranee, kun hän alkaa nähdä itsensä sellaisena kuin hänen on tarkoitus olla.