Chilessä syntyneen ja Barcelonassa kuolleen Roberto Bolañon (1953-2003) esikoisnovellikokoelma ilmestyi espanjaksi vuonna 1997. Suomalaiselle lukijalle teos sisältää kirjailijan romaaneista tuttuja aineksia. 

Puhelinkeskustelujen neljässätoista novellissa Bolaño tarjoilee raakaa elämää, älyllisesti maustettuna. Kirjallisuus, unet ja väkivalta ovat kiehtovalla tavalla läsnä arkipäiväisissäkin tapahtumissa. Yhteiskunnan laitamilla elelevät päähenkilöt ajautuvat haasteellisiin tilanteisiin, joissa pelissä on koko elämä. Nämä etsijät huomaavat kaiken muuttuvan peruuttamattomasti kun he ovat löytäneet etsimänsä. Taustalla kuohuu usein Pinochet ja Etelä-Amerikka, mutta kerronta punoo tarinoihin koko universumin.

Mikä liikuttaa ihmistä? Miksi mieli imee pimeyttä eikä laske sitä enää ulos? Bolañon vastaukset ovat aina
yhtä hätkähdyttäviä ja yllättäviä. Hämmästyttävää on, että synkistäkään aiheista kasatut novellit eivät ole
sisimmältään depressiivisiä. Ne raikastavat ja avartavat mieltä. Bolañon addiktiota aiheuttava kerronta on
täsmälääkettä aikamme kriiseistä kärsivälle. Bolaño on myös novellin mestari.