Koulutusjärjestelmä sai niin Suomessa kuin muissakin Pohjoismaissa 1950- ja 60-luvuilta lähtien yhteiskuntapoliittisen tehtävän toimia ?suurena tasa-arvoistajana?. Nyt 2010-luvulla koulutuspolitiikkaa tehdään korostamalla yksilön ja perheiden oikeuksia tehdä valintoja ja saada eriytyneitä palveluja. Lasten vanhemmat, oppilaat ja opiskelijat nähdään asiakkaina, joilla on yksilöllisiä tarpeita ja vaihtelevassa määrin ostovoimaa.

Ajatus koulutuksesta ja sivistyksestä itseisarvona on menettänyt kannatustaan. Koulutuksen rahoitusta on viime vuosina vähennetty kovalla kädellä, ja tulkinnat koulutuksellisesta tasa-arvosta ja oikeudenmukaisuudesta ovat aiempaa moninaisempia. Monimuotoistuva ja lohkoutuva koulutusjärjestelmä tarkoittaa joillekin parempia mahdollisuuksia ja toisille suurempaa epävarmuutta.

Koulutuksen tasa-arvon muuttuvat merkitykset -teoksessa käsitellään koulutuksessa ja koulutuspolitiikassa tapahtuneita muutoksia osana yleisempää yhteiskunnallista muutosta. Kirja kattaa koko koulutusjärjestelmän varhaiskasvatuksesta ja perusopetuksesta korkeakoulutukseen ja aikuiskoulutukseen. Teos on suunnattu kasvatussosiologian ja koulutuspolitiikan ilmiöistä kiinnostuneille tutkijoille, opettajille ja opiskelijoille, ja se soveltuu oppikirjaksi kasvatus- ja yhteiskuntatieteiden kursseille. Koulutuksen ja tasa-arvon teemat koskettavat myös useita hallinto- ja suunnittelutehtävissä toimivia asiantuntijoita. Muutosten keskellä on tärkeää pysähtyä analysoimaan, miten kaikille kansalaisille tuotetaan tasapuoliset mahdollisuudet kouluttautua ja saavuttaa taipumuksiaan vastaavat tehtävät ja yhteiskunnallinen asema. Kysymys on myös koko yhteiskunnan integraatiosta ja luottamuksen tasosta.