Mitä ihminen on? Mikä on hänen vastuunsa? Mitä ihminen tekee itselleen, toisilleen, koko maailmalle? Arkkipiispa Leo pohtii ihmistä ja ihmisen tekoja. Maailma on kaunis, mutta ihminen voi rumentaa sen. Ihminen tuhoaa paitsi itseään, myös muita ihmisiä, meidän kaikkien yhteistä kulttuuriperintöä, luontoa, koko maapalloa. Se on suurta tyhmyyttä, pahuutta. Mutta ihmisellä on pyrkimys myös parempaan. Tuo pyrkimys vaatii rohkeutta, vastuun kantamista, velvollisuuksien lunastamista. Muutokseen päästään kuuntelemalla, kuuntelemalla muutakin kuin omaa ääntä, ihmisten kahdenkeskisessä elämässä, yhteiskunnissa ja maailmanpolitiikassa. Kun luopuu turhasta, kokee enemmän. Kun katsoo eteensä, ylös ja korkealle, näkee enemmän elämän äärettömästä suuruudesta.