Tuula Sandströmin teoksen runominä on isoäidiksi pieni, mutta vimmainen kuin voikukka joka puskee läpi paksusta asfaltistakin. Vimmainen voikukka on elämässä kiinni, ei epätoivoisena vaan tuntevana, ymmärtävänä, sivaltavanakin.

Sandström luonnehtii runojaan arkirunoiksi, mutta arkiset tilanteet tarjoavat vain lähtökohdan hänen omaääniselle lyriikalleen. Hänen säkeensä ovat rytmikkäitä, väliin kuin tanssiin kutsuja, toisinaan kuin kansanlauluja, joissa ukot ja kukot kuulevat kunniansa.

Tuula Sandström on varsinaissuomalainen kirjailija, joka on kirjoittanut pääosan tuotannostaan nuorille. Hänen edellinen runoteoksensa on Räsymatto levitoi (Enostone 2011).