Kansallisen eheytymisen vaatimusta julistettiin kaikkialla vuoden 1918 sisällissodan jälkeen. Vaatimukset jäivät helposti yleisen katkeruuden alle. Suomessa tehtiin kuitenkin 1920-luvun taitteessa kymmenittäin erilaisia ratkaisuja, joiden julkilausuttuna tarkoituksena tai ainakin taustaoletuksena oli uuden sisällissodan estäminen ja yhteiskunnan integraatio.

Niko Kannisto on väitöskirjassaan tutkinut tätä integraatiokehitystä sisällissodan jälkeisinä vuosina. Kanniston mukaan Suomen "ensimmäistä tasavaltaa", ei voi täysin kuitata reaktiona sisällissotaan, repressiiviseen luokkayhteiskuntaan, suojeluskuntiin ja sen synnyttämään "leiri-ideologiaan", vaan kuva on monipuolisempi. Käsitys suomalaisesta kansakunnasta ja valtiosta oli muuttunut itseisarvoksi vuoteen 1918 mennessä. Vuosi 1918 muutti tai hajotti nopeasti ja jopa ratkaisevasti itsenäisyyden ja kansallisen yhtenäisyyden tulkintalinjoja, mutta toisaalta integroitumisprosessi eteni sisällissodan jälkivuosina huomattavasti pitemmälle kuin yleensä on esitetty tai oletettu.